Metsäteollisuuden sivuvirtojen hyödyntäminen vähentää savimaan eroosioherkkyyttä

Kuitupohjainen maanparannusaine vähensi maan eroosioherkkyyttä savimaalla, kertoo tuore Luonnonvarakeskuksen (Luke) vertaisarvioitu tutkimus. Tulokset tukevat maanparannuskuidun käyttöä vesiensuojelumenetelmänä. Kuidun käyttöä tutkitaan nyt valuma-aluemittakaavassa.

Orgaanisen aineen lisääminen peltomaahan on viljelijöille käytännössä tuttu keino ylläpitää maan orgaanisen aineen määrää ja kasvukuntoa. Orgaanisen aineen tiedetään parantavan maan mururakennetta, mikä puolestaan vähentää pellon alttiutta ravinnehuuhtoumille.

Tuore tutkimus tarkasteli kolmen metsäteollisuuden sivuvirtoina syntyvän maanparannuskuidun vaikutuksia 40 cm:n maapatsaan läpi kulkeutuvan kiintoaineen ja ravinteiden pitoisuuksiin neljän vuoden ajan.

”Tulokset olivat erittäin lupaavia. Veden mukana kulkeutuvan kiintoaineen määrä väheni ensimmäisenä vuotena yli 60 prosenttia käsittelemättömään maahan verrattuna. Neljä vuotta käsittelyn jälkeen vähenemä oli vielä yli 30 prosenttia”, Luken erikoistutkijat Kimmo Rasa ja Risto Uusitalo kertovat. Samalla tavalla vähenivät kiintoaineen mukana kulkeutuvan kokonaisfosforin pitoisuudet.

Luken tutkimus maanparannuskuitujen vesistövaikutuksista julkaistiin Journal of Environmental Quality -tiedejulkaisussa. Tutkimus tukee sekä maatalouden vesiensuojelua että kiertotalousarvoketjun kehittämistä.

Tutkimuksessa kompostoitu tai kalkkistabiloitu ravinnekuitu, tai käsittelemätön nollakuitu, levitettiin koekentälle syksyllä 2015. Koekentältä otettiin keväisin isot maamonoliittinäytteet, ja maanparannusaineiden vaikutuksia ravinnehuuhtoumiin arvioitiin sadesimulaatiomenetelmän avulla. Aiempien kipsillä tehtyjen tutkimusten mukaan menetelmä ennustaa erittäin hyvin valuma-aluemittakaavassa havaittavia muutoksia valumaveden laadussa.

Julkaisu: Journal of Environmental Quality: “Pulp and paper mill sludges decrease soil erodibility

Vesitalouden uutiskirjeHelmikuu 202128.2.2021