Jätevesilietteen pitkäaikaisesta fosforilannoitusvaikutuksesta ja riskeistä uutta tutkimustietoa

Jätevesilietteet sisältävät runsaasti ravinteita ja lietteestä 40 prosenttia hyödynnetäänkin nykyään lannoitteena maataloudessa. Jätevesilietteen hyödyntämiseen lannoitteena vaikuttaa kuitenkin voimakkaasti epätietoisuus sen sisältämistä haitta-aineista sekä niiden mahdollisesta siirtymisestä ruokaketjuun ja vaikutuksista ympäristöön. Luonnonvarakeskuksen, Suomen ympäristökeskuksen ja Ruokaviraston PProduct-yhteishankkeessa selvitettiin lietefosforin pitkäkestoista lannoitusvaikutusta sekä tutkittiin raskasmetallien sekä tiettyjen orgaanisten haitta-aineiden kertymistä viljelykasveihin.

”Jätevedenpuhdistamoilla fosforin poistamiseen käytetään saostuskemikaaleja, joiden epäillään heikentävän lietetuotteiden tehoa fosforilannoituksessa. Jätevesilietefosforin heikon liukoisuuden takia liete voisikin toimia parhaiten pitkäkestoisena fosforilannoitteena”, tutkimushankkeen vastuullinen vetäjä, erikoistutkija Kari Ylivainio Luonnonvarakeskuksesta arvioi.

Ruokaturvallisuuden näkökulmasta jätevesilietteiden raskasmetallipitoisuudet eivät hankkeen tutkimustulosten perusteella kohottaneet sadon raskasmetallipitoisuuksia väkilannoitefosforiin verrattuna. Orgaanisten haitta-aineiden kertyminen vaatii kuitenkin vielä lisätutkimuksia.

Jätevesilietteen fosforilannoitusvaikutus huononi sen sisältämien saostuskemikaalien eli raudan ja alumiinin pitoisuuden kasvaessa suhteessa fosforipitoisuuteen. Ensimmäisessä sadossa jätevesilietefosforin käyttökelpoisuus oli 10 prosenttia. Pidemmällä ajanjaksolla fosforin käyttökelpoisuus parani suhteessa väkilannoitefosforiin ja oli kolmivuotisen kokeen aikana korkeimmillaan noin 40 prosenttia.

Orgaanisten haitta-aineiden pitoisuuksia tutkittiin muun muassa mädätetystä, kompostoidusta ja pyrolysoidusta lietteestä.

”Kompostoidussa jätevesilietteessä muun muassa palamisen seurauksena muodostuvien polyaromaattisten hiilivetyjen (PAH) ja joidenkin lääkeaineiden pitoisuudet olivat pienempiä kuin mädätteessä. Palonsuoja-aineina käytettyjen polybromattujen difenyylieettereiden (PBDE) ja muun muassa pintakäsittelyaineina käytettyjen perfluorialkyyliyhdisteiden (PFAA) pitoisuudet taas olivat kompostissa yhtä suuret tai jopa suuremmat kuin mädätteessä”, tutkija Lauri Äystö Suomen ympäristökeskuksesta kertoo.

Ympäristöriskinarvioinnissa selvitettiin joidenkin orgaanisten haitta-aineiden, kuten tiettyjen lääkeaineiden, biosidien, PAH-, PFAA- ja PBDE-yhdisteiden laskennallisia pitoisuuksia maaperässä ottamalla huomioon niiden pitoisuudet lietetuotteissa ja pysyvyys maaperässä.

”Hankkeessa tutkituista lääkeaineista haitattomaksi arvioitu pitoisuus ympäristössä ylittyi biosidina käytetyllä triklosaanilla ja fluorikinoloniantibiooteilla (norfloksasiini, siprofloksasiini ja ofloksasiini). Myös lääkeaineet 17β-estradioli, ibuprofeeni, karbamatsepiini, tetrasykliini, diklofenaakki ja metoprololi voivat aiheuttaa riskiä maaperässä. Pysyvät orgaaniset yhdisteet, kuten PBDE- ja PFAA-yhdisteet saattavat kertyä viljelymaahan, jos näitä yhdisteitä sisältäviä lannoitevalmisteita levitetään toistuvasti maaperään”, Äystö arvioi.

Jätevesilietteen pitkäkestoinen fosforilannoitusvaikutus ja yhteys ympäristö‐ ja ruokaturvallisuuteen : Jätevesilietteen potentiaali kasvintuotannossa ja vaikutukset ympäristöön ja elintarviketurvallisuuteen (PProduct).

Vesitalouden uutiskirjeSyyskuu 202030.9.2020