Mikromuoveja löytyy kaikkialta vesistöissä

Mikromuoveja esiintyy kaikkialla vesistöissä sekä kaloissa, simpukoissa ja pohjaeläimissä. Mikromuovit aiheuttavat vesieliölle stressiä ja voivat altistaa ne haitta-aineille. Tulokset selvisivät juuri päättyneessä hankkeessa, jossa kehitettiin myös mikromuovien tutkimusmenetelmiä.

Kaikista tutkituista eliöryhmistä löytyi mikromuoveja. Eniten niitä kertyy tutkimusten perusteella sinisimpukoihin, jotka suodattavat vettä saadakseen ravintoa. Vähäisempiä määriä löydettiin merenpohjan yleisimmistä pohjaeläimistä eli liejusimpukoista, liejuputkimadoista ja surviaissääskien toukista. Mikromuovia päätyy vesieliöihin todennäköisimmin niiden ravinnonoton kautta.

Kalojen mikromuovimäärissä oli suuria eroja sekä eri kalalajien välillä että alueellisesti. Tutkimuksen mukaan avomeren silakasta, kilohailista ja kolmipiikistä löytyi hyvin vähän muovia. Huomattavasti useammin tai enemmän mikromuoveja löytyi Suomen rannikon ahvenesta, salakasta ja kolmipiikistä sekä Kallaveden ahvenesta ja muikusta.

”Kenttätutkimukset osoittavat, että mikromuoveja löytyy kaikkialta eli veden pintakerroksista, syvemmältä vesipatsaasta, meren ja järvien pohjalta sekä kaloista, simpukoista ja pohjaeläimistä. Mitä pienempiä mikromuoveja tutkitaan, sitä korkeampia pitoisuuksia havaitaan, koska muovit pilkkoutuvat ympäristössä jatkuvasti pienemmiksi”, kertoo hankkeen vetäjä, tutkimusprofessori Maiju Lehtiniemi Suomen ympäristökeskuksesta.

Pintavesistä mikromuoveja löytyi vastaavina pitoisuuksina sekä Suomen rannikkovesistä että Kallavedeltä Kuopion kaupungin läheisyydestä. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että vesistöihin päätyvän mikromuovin lähteet sijaitsevat suurimmaksi osaksi maalla. Itämerellä kerrostuneisuus näyttäisi vaikuttavan mikromuovipitoisuuksiin eri vesikerroksissa.

Itämeren pohjan sedimentissä mikromuovia on suurempia pitoisuuksia kuin samalla alueella vedessä. Mikromuovihiukkasten pitoisuudet olivat suhteellisen korkeita paikallisesti rannikkosedimenteissä. Ne yltävät samalle tasolle kuin mm. Norjan rannikolla ja eteläisellä Itämerellä.

”Mikromuoveja kulkeutuu maalta vesistöön etenkin virtaavien vesien mukana. Näistä tärkeimpiin kuuluu hulevesi, joka on taajamissa valuvaa sade- ja lumensulamisvettä. Tulokset osoittavat, että kaupunkiympäristön hulevedet sisältävät mikromuoveja, joiden määrän ajallinen ja paikallinen vaihtelu on suurta. Tulevaisuudessa erityisesti liikenteen mikromuovipäästöistä tarvitaan lisää tietoa”, kertoo tutkija Julia Talvitie Suomen ympäristökeskuksesta.

Muovi ja kierrätyskumi aiheuttivat stressiä planktoneliöissä ja liejusimpukoissa laboratoriokokeissa. Pienet planktonäyriäiset kuolivat tai eliöiden stressitasot nousivat, kun ne altistettiin autonrengaskumille ja ruuan tähteitä sisältäville pakastevihannespusseille (kevyt-PE). Autonrengaskumille altistetuista Itämeren liejusimpukoista havaittiin kumista peräisin olevia haitta-aineita kuten metalleja ja PAH-yhdisteitä.

Hankkeessa kehitettiin spektroskooppisia analyysimenetelmiä, joilla selvitettiin ympäristönäytteistä löytyneiden hiukkasten muovilaadut. ”Yleisimmät näytteistä löydetyt muovilaadut olivat samoja sekä Itämeressä että Kallavedellä, sekä kaloissa ja pohjaeläimissä”, kertoo Itä-Suomen yliopiston osahankkeen johtaja, SIB Labsin johtaja Arto Koistinen.

Polyeteeni (PE) oli usein runsain muovityyppi näytteissä. Polyeteeni eri muodoissaan on maailman käytetyin muovin raaka-aine. Myös polypropeenia (PP) löytyi kaikista tutkituista näytteistä. Kolmas yleisesti näytteissä esiintynyt muovilaatu oli polyeteenitereftalaatti (PET). PP ja PET ovat laajasti kuluttajatuotteissa, mm. pakkauksissa, käytettyjä muoveja.

Vesitalouden uutiskirjeElokuu 202030.8.2020