Väitös: Nykyiset koskikunnostukset eivät riitä pelastamaan lohikaloja

Nykyiset virtavesien kunnostusmenetelmät eivät yksinään takaa lohikalojen luonnollisen elinkierron elpymistä. Tutkija Saija Koljonen Suomen ympäristökeskuksesta on selvittänyt Oulun yliopiston biologian laitokselle tekemässään väitöskirjatyössä kunnostusten ekologista merkitystä lohen ja taimenen poikasvaiheille ja talviaikaiselle selviytymiselle virtavesissä. Koljonen selvitti myös kunnostusten vaikutuksia lehtikarikkeen pidätyskykyyn, joka on erityisesti latvapurojen ekosysteemien tärkeimpiä perustoimintoja. Väitöstilaisuus pidetään perjantaina 11.11. klo 12.00 Jyväskylässä.

Monia lohikalakantoja rajoittavat sopivien elinalueiden puuttumista enemmän esimerkiksi liikakalastus, heikko vedenlaatu tai valuma-alueiden hydrologiset muutokset.

– Pelkät koskien uomassa tapahtuvat kunnostustoimenpiteet eivät riitä palauttamaan lohikalojen luonnollista elinkiertoa. Kunnostustoimenpiteissä tulisi myös huomioida selvemmin kalojen koko elinkierto, erityisesti niiden selviytyminen talvella, Koljonen toteaa.

Kunnostus ei lisännyt Kiiminkijoella lohenpoikasia

Esimerkiksi Kiiminkijoella lohenpoikasten tiheydet eivät muuttuneet kunnostuksen myötä ja vuosien välinen vaihtelu oli kuuden vuoden seurantajaksolla huomattavan suurta. Elinympäristömallinnuksen perusteella lohenpoikasille soveltuvan elinympäristön lisäys ei vaikuttanut niiden tiheyteen, koska etenkin lohenpoikasille soveltuvien talviaikaisten alueiden puute jäi huomattavaksi. Suurin osa soveltuvasta elinympäristöstä sijaitsi joen reuna-alueilla, joten kunnostusvaikutus joen keskiosaan jäi odotettua pienemmäksi.

Koskikunnostuksissa palautetaan uomaan jokien ranta-alueille tukinuiton tieltä siirretyt kivet, aukaistaan vanhoja uomia ja lisätään kutusoraa. Tämä lisää jokiuomien rakenteellista monimuotoisuutta. Näillä toimenpiteillä parannettu lohikalojen kesäaikainen elinympäristö ei kuitenkaan yksinään riitä elvyttämään lohikalapopulaatioiden luonnollista elinkiertoa.

Virtavesien kunnostusten vaikutuksia arvioitava nykyistä enemmän

Viime vuosikymmenten aikana virtavesikunnostusten määrä on ollut huomattava, mutta vaikutusten arviointi on jäänyt liian vähäiselle huomiolle. Valuma-alueilla tapahtuvat erilaiset toimenpiteet, kuten maa- ja metsätalous, turvetuotanto ja kaupungistuminen muuttavat myös lohikalojen elinolosuhteita vesistöissä. Kunnostustoimenpiteiden tulisikin ulottua selvemmin myös virtavesien valuma-alueille.

– Työssäni selvitin myös eri kunnostusmenetelmien vaikutuksia purojen tärkeimmän energialähteen, syksyisin puista tippuvien lehtien pidättymiseen. Kunnostuksissa tulisi käyttää huomattavasti enemmän puumateriaalia ja säästää vesisammalia. Nämä pidättävät tehokkaasti valuma-alueelta tulevaa lehtikariketta pohjalla elävien selkärangattomien ravinnoksi ja tarjoavat suojapaikkoja kalastolle, Koljonen selvittää.

Tutkimusten perusteella koskikunnostukset hyödyttävät lohikaloja ja ekosysteemejä koeolosuhteissa, mutta luonnossa nämä hyödyt näyttävät monesti jäävän muiden tekijöiden varjoon.

Lisätietoja

Tutkija Saija Koljonen
Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 040 182 3340

Tutkija Saija Koljonen, Suomen ympäristökeskus SYKE

Vesitalous-uutiskirjeMarraskuu 201131.12.2011