Peltojen vesistövaikutuksien vähentämiseen tarvitaan useita menetelmiä

Peltoviljelyn ravinnevirtojen hallinta on monista osatekijästä muodostuva kokonaisuus, jossa yhdellä kuormitusta vähentävällä tekijällä ei ole ratkaisevaa roolia. Juuri päättynyt Kiertovesi-hanke toi uutta tietoa peltoviljelyn ravinnevirroista ja ravinteiden kulkeutumisesta vesistöihin sekä ravinnekuormituksen hallinnasta.

Hankkeessa arvioitiin maatalouden nykyistä vaikutusta ympäristön tilaan sekä vesienhoidon tavoitteiden saavuttamista tarkastelemalla vaihtoehtoisia toimenpidekokonaisuuksia neljällä pilottialueella ja malliarvioiden avulla koko Suomen peltoalalla. Hankkeessa arvioitiin mm. karjanlannan käytön riskiä ravinnekuormituksen näkökulmasta sekä vesistökunnostuksen, lähinnä hoitokalastuksen, mahdollisuuksia osana vesienhoitotoimenpiteitä.

”Suomessa maatilat ovat verrattain hyvin sitoutuneet ympäristökorvausjärjestelmään ja maatalouden käytäntöjä on laajasti muutettu, muun muassa lannoitteiden käyttöä vähennetty, syksyn kyntöjä vähennetty ja siten lisätty talviaikaista kasvipeitteisyyttä. Malliarvioiden mukaan nämä ovat pienentäneet merkittävästi peltoeroosiota ja fosforin huuhtoumia”, hankevetäjä, agronomi Markku Puustinen Suomen ympäristökeskuksesta sanoo.

Tulevaisuuden suuri riski ovat kuitenkin leudontuvat ja sateiset talvet, jolloin kuormituksen vähentymisestä saavutettu hyöty suurelta osin menetetään. Vastalääkkeenä tälle on toimenpiteiden kohdentaminen kuormittavimmille peltolohkoille. Kaltevien peltojen pysyvällä kasvipeitteisyydellä on suuri merkitys sateisia ja leutoja talvikausia ajatellen.

Hankkeen johtopäätöksissä todetaan, että liukoisen fosforin huuhtoutumisriskin kasvu lisääntyy pysyvän kasvipeitteisyyden laajentuessa. Pitkällä aikavälillä tämä saadaan hallintaan pudottamalla korkeaksi kasvaneet helppoliukoisen fosforin määrät muokkauskerroksessa sellaiselle tasolle, jossa fosforilannoitteista saadaan satovastetta. Saaristomeren valuma-alueella välivaiheen ratkaisuna voi olla kipsin käyttö. Sisävesien valuma-alueilla kipsiä ei voida käyttää.

Maatalouden keskimääräisinä ominaiskuormituslukuina pidetään yleisesti 15 kg typpeä ja 1,1 kg fosforia hehtaarilta vuodessa. Ne perustuvat pienten tutkimusvaluma-alueiden 30 vuoden seuranta-aineistoihin. Keskimääräisinä lukuina nämä ovat suurelle osalle runsaasta miljoonasta peltolohkosta joko yliarvioita tai aliarvioita. Siksi tarvitaan ominaisuuksiltaan ja viljelykäytöltään erilaisille peltolohkoille vielä lisää tarkempia kuormituslukuarvoja. Nykyiset mallilaskennassa käytetyt kuormituslukuarvot vaihtelevat välillä 0,39 – 5,37 kg fosforia hehtaarilla. Malliarvioissa pienimmät kuormitusluvut koskevat juuri tasaisten maiden nurmipeitteisiä peltolohkoja.

”Uusi tutkimuksessamme tuotettu nurmihehtaarin kuormitusarvio pellolta pintavalunnan kautta huuhtoutuvasta fosforista tarkentui 0,43 kiloon hehtaarilta vuodessa. Tämä on 30 prosenttia pienempi kuin nykyisessä mallilaskennassa käytetty nurmiviljelyn lukuarvo vastaavassa pellon kaltevuusluokassa, ja se on selvästi pienempi kuin kuormitus peltohehtaarilta keskimäärin. Näillä arvioilla ei ole mitään vaikutusta kaikkia peltoja koskeviin keskimääräisiin kuormitusarvoihin”, korostaa johtava tutkija Perttu Virkajärvi Luonnonvarakeskuksesta.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että nurmiviljelyssä lietettä voidaan käyttää vesistöystävällisesti, kun noudatetaan nykysäännöksiä ja ollaan huolellisia käsittelyn kaikissa kohdissa sekä otetaan erityisesti huomion levityksen sääriskit.

Kiertovesi-hankkeessa tarkasteltiin monipuolisesti peltoviljelyn ravinnevirtoja, kulkeutumista vesistöihin, siihen vaikuttavia tekijöitä sekä kuormituksen arviointimenetelmiä ja hallintaa. Hankkeen toteuttivat SYKE ja Luke, ja sen rahoitti Maatilatalouden kehittämisrahasto (MAKERA).

Vesitalouden uutiskirjeSyyskuu 201930.9.2019