60 vuotta - Vesihuoltoalan edunvalvojalta eivät työt vähene tulevaisuudessakaan

Vesi on vanhin voitehista, kaikille meistä elinehto ja monelle myös elämänmittainen päätyö. Suomen Vesilaitosyhdistys ry:n (VVY) toimitusjohtaja Osmo Seppälälle vesihuolto on eri muodoissaan ollut työmaana jo pitkästi yli 30 vuoden ajan. Nykyinen työnantaja VVY viettää tänä vuonna myös 60-vuotisjuhliaan eli ikääntyy johtajansa kanssa samaa tahtia. ”Veden vuoksi vuodesta 1956”.

Osmo Seppälä on työuransa aikana vaihtanut työpaikkaa ja maisemaa useamman kerran. Aina hän on kuitenkin halunnut pysyä nimenomaan vesihuoltoalalla. Näkökulma on matkan varrella vaihtunut muun muassa tutkijasta konsultiksi ja projektiasiantuntijasta vesilaitosjohtajaksi. Asuinpaikkakin on ollut kotimaan ohella milloin Sri Lankassa, Tansaniassa, Sansibarilla, Keniassa ja muissa eksoottisissa maissa. ”Taannoin eräs tuttava kysyi, monestiko olen käynyt Afrikassa. Vastasin etten tiedä, koska lopetin laskemisen viidenkymmenen käynnin jälkeen”, toteaa Seppälä.

Seppälän perhe on myös varsin lähellä vesialaa. Hänen nykyinen vaimonsa työskentelee kunnan ympäristöpäällikkönä Uudellamaalla. Tytär on ollut jo parin vuoden ajan Vietnamissa pienten kaupunkien vesi- ja sanitaatioprojektissa – sattumalta samassa, jonka kotikoordinaattorina isänsä toimi kymmenisen vuotta aikaisemmin. Omena on pudonnut yllättävän lähelle puuta.

Vajaat parikymmentä vuotta sitten Seppälä palasi tyttärensä kanssa vesiprojektista Keniasta, kun hänen silloinen vaimonsa menehtyi aivokasvaimeen ja tyttären koulunkäynti Keniassa osoittautui hieman hankalaksi. Siinä vaiheessa oli sopiva hetki rauhoittua paikalleen ja jatkaa tohtoriopintoja Tampereella. Väitöskirja valmistui keväällä 2004. Sen jälkeen oli taas aika jatkaa kansainvälistä projektitoimintaa, kuitenkin pääosin kotimaasta käsin ja vain lyhyehköjä asiantuntijamatkoja tehden.

”Reilut kymmenen vuotta sitten menojalka alkoi taas vipattaa ja vaihtelunkaipuu kasvoi. Tarjolla oli samoihin aikoihin muun muassa pari erinomaista työmahdollisuutta Sveitsissä ja pari Hollannissa. Niihin aikoihin tarjoutui kuitenkin myös mahdollisuus ryhtyä vesihuoltoprofessoriksi tai vesilaitosjohtajaksi kotikaupungissa Espoossa. Vesilaitosjohtajan pesti oli mieluisin ja muut hyvät vaihtoehdot saivat väistyä. Ratkaisua ei ole tarvinnut sittemmin katua, vaikka vesilaitos menikin aikanaan alta pääkaupunkiseudun vesilaitosten yhdistyessä vuonna 2010. Avautunut tilaisuus vei nykyiseen paikkaan VVY:lle vuonna 2009.”

Seppälän nykyisessä työssä Vesilaitosyhdistyksen johtajana yhdistyvät tavallaan monet hänen aikaisempien työkokemustensa hyvät puolet. Vesilaitosyhdistys on maamme vesihuoltolaitosten toimialajärjestö, jonka tehtävänä on edistää vesihuoltolaitosten toimintaedellytyksiä tuottaa laadukkaita vesihuoltopalveluja meille kaikille.

”Suomessa on periaatteessa hyvä ja toimiva vesihuolto. Vesihuoltoala on kuitenkin varsin perinteinen ja hitaasti muuttuva toimiala. Kuntien omistamien vesihuoltolaitosten kiinnostus ja valmius esimerkiksi alan kehittämiseen ei yleisesti ottaen ole kovinkaan hyvä. Meillä on kaikkiaan yli 1 500 vesihuoltolaitosta, joista useimmat ovat niin pieniä, ettei niillä ole edes teoriassa riittäviä taloudellisia ja henkilöresursseja kehittää edes omaa toimintaansa saati koko alaa.”

Edunvalvontatehtäväänsä VVY toteuttaa monella eri tavalla. Varsinaisen vaikuttamistyön ohella tärkeätä on vesihuoltolaitoksille suunnattu koulutus sekä laitosten tarpeista lähtevien kehittämishankkeiden ideointi ja tukeminen. Sijansa on myös varsinaisella jäsenpalvelutoiminnalla ja alan tunnettavuutta parantavalla viestinnällä. Edunvalvontaa tehdään kotimaan lisäksi myös kansainvälisesti, erityisesti pohjoismaisena yhteistyönä ja EU-tasolla.

Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn parantamista haikailtaessa on usein nostettu esille mahdollisuus luoda vesi- ja ympäristöalasta uusi vientivaltti maallemme. Vesiosaamisen vienti oli muun muassa muutama vuosi sitten Suomen maabrändityön ykkösteema. Matka maailman parhaaksi vesiosaajamaaksi on kuitenkin pitkä ja useat muut maat ovat asettaneet itselleen vastaavan vision. Suomella on edelleen edellytykset tehdä vesialasta ja vesiosaamisestamme vahva vientituote.

”Tavoitteen saavuttaminen edellyttää kuitenkin isoa muutosta nykymenoon, koska nykyisillä linjauksilla ja panostuksilla takamatkamme vain kasvaa jatkuvasti. Alan koulutukseen ja tutkimukseen pitäisi satsata paljon enemmän, mutta lähivuodet lupaavat sen sijaan lisää supistuksia. Vesihuoltolaitoksilla on paljon osaamista, mutta sen valjastaminen kansainväliseen toimintaan ei ole kovin helppoa. Monet kilpailijamaamme ovat kuitenkin osoittaneet, että se on silti mahdollista kun tahtoa löytyy”, Seppälä toteaa.

Vesitalouden uutiskirjeHuhtikuu 201629.4.2016