Arandan seurantamatkan tuloksia

Arandan tämän talven seurantamatkan erityispainotus oli vuodenvaihteessa Itämereen tulleen suolapulssin etenemisen seurannassa. Pulssi on toistaiseksi edennyt noin 200 km matkan eteläisellä Itämerellä. ”Pääaltaan syvänteiden tai Suomenlahden tilaan pulssi ei vielä vaikuta”, matkanjohtaja Juha Flinkman kertoo.

Aranda saapui talviseurantamatkaltaan Helsinkiin lauantaina 7. helmikuuta. Matka kattoi Suomenlahden, mukaan lukien Venäjän aluevedet, Itämeren pääaltaan, Bornholmin ja Arkonan altaat, Ahvenanmeren, Selkämeren, Merenkurkun, Perämeren ja Saaristomeren. Matkan tutkimuksissa keskityttiin veden suolaisuuteen, happi- tai rikkivetypitoisuuksiin ja ravinteisiin, erityisesti pääravinteiden typen ja fosforin leville välittömästi käyttökelpoisiin muotoihin, nitraattiin ja fosfaattiin.

Syvän veden happipitoisuus on sekoittumisen myötä huomattavasti parantunut viime kesään ja syksyyn verrattuna, mutta on kuitenkin jonkin verran edellistalvea matalampi. Pintakerroksessa nitraattityppeä on tänä vuonna hiukan vähemmän kuin talvella 2014, mutta fosfaattifosforin suhteen tilanne on päinvastainen. Suomenlahdella pintakerroksen fosfaattifosforipitoisuus on kohonnut viime vuoden talvitilanteeseen verrattuna, kun viime kevään, kesän ja alkusyksyn aikana syvään veteen pääaltaasta virrannut ja pohjasta vapautunut fosfaatti on myrskyjen seurauksena sekoittunut ylempiin vesikerroksiin. Ravinnetilanne mahdollistaa Suomenlahdelle tulevana kesänä viime kesää voimakkaammat sinileväkukinnat, jos sääolot ovat kukintojen syntymisen kannalta sopivat, eli tyyntä ja lämmintä riittää.

Vuodenvaihteessa Pohjanmereltä tullut suolapulssi on erittäin selkeästi havaittavissa eteläisen Itämeren syvänteissä, Arkonan ja Bornholmin altailla. Pohjan läheisen veden suolaisuus lähentelee paikoin 25 promillea, ja on kaikkialla näissä syvänteissä nyt yli 20 promillea, kun se vielä viime talvena oli 15 promillea tai vähemmän. Pohjanläheisen veden happitilanne, joka viime vuoden aikana oli Bornholmin altaalla jo ehtinyt uudelleen heiketä talven ja kevään 2014 pienempien suolavesipulssien jälkeen, on nyt erittäin hyvä. Itämereen tulleen pulssin vesi on Pohjanmeren suolaista ja runsashappista vettä.

Suolaisuuden harppauskerros eli halokliini on tällä hetkellä Arkonan ja Bornholmin altailla 30 – 60 m syvyydessä ja erittäin voimakas. ”Suolapulssi on nyt etenemässä Stolpen kanavassa kohti Gdanskin ja Gotlannin syvänteitä. Kestää kuitenkin vielä noin puoli vuotta ennen kuin pulssin raskas suolavesi ehtii Gotlannin syvänteeseen ja muualle Itämeren pääaltaan syviin osiin”, Juha Flinkman sanoo

Täyttäessään nämä syvänteet suolavesi samalla työntää edeltään vanhan syväveden, joka on hapetonta ja erittäin ravinnepitoista. Tämä vesi saapuu aikanaan pohjoiselle Itämerelle ja Suomenlahdellekin, jonka suulla ei ole syvän veden virtauksen estävää kynnystä kuten Pohjanlahdella. Sekoittuessaan pintakerrokseen se tulee aiheuttamaan rihmalevien määrän kasvua ja suurentamaan sinileväkukintojen riskiä.

Viime talveen verrattuna fosforipitoisuus on noussut koko Ahvenanmeren ja Selkämeren pintakerroksessa sekä myös näiden merialueiden syvänteissä. Selkämeren syvänteiden happipitoisuus on suunnilleen samalla tasolla kuin kahtena edellistalvena. Syvänteiden happitilanteen on 2000-luvulla havaittu heikentyneen.

Vesitalouden uutiskirjeHelmikuu 201526.2.2015