Kuluneen kesän leväyhteenveto

Suomen merialueiden sinilevätilanne oli rauhallinen alkukesän ajan. Heinäkuun puolivälin jälkeen muodostui poikkeuksellisen laajoja yhtenäisiä sinilevien pintalauttoja Suomen lounaisille avomerialueille, eli Saaristomeren eteläosaan, varsinaisen Itämeren pääaltaan pohjoisosaan ja läntiselle Suomenlahdelle. Sinilevälautat viipyivät alueella elokuun alkupuolelle saakka. Itäisellä Suomenlahdella ja Pohjanlahdella ei laajoja sinilevälauttoja havaittu kesä-elokuun välisenä aikana.

Paikallisia sinileväkukintoja esiintyi myös eri puolilla Suomen rannikkoa, erityisesti havaintoja tuli Saaristomeren sisäosista. SYKEn tutkijat havaitsivat myös paikallisen, mutta poikkeuksellisen runsaan bioluminesenssia aiheuttavan panssarisiimalevän kukinnan Ahvenanmaan Föglössä elokuun puolivälissä.

”Sinilevälauttojen syntymiseen vaikuttivat viime loppusyksyn ja alkutalven voimakkaat tuulet, jotka nostivat syvemmistä vesikerroksista pintaan suuria määriä fosforiravinteita sinilevien käytettäviksi. Laajojen pintalauttojen muodostumista edesauttoi myös pitkä lämmin jakso heinäkuussa. Helle lisäsi sinilevien kasvunopeutta, ja tyyni sää mahdollisti sinilevämassan kohoamisen helposti havaittaviksi pintalautoiksi”, kertoo tutkija Sirpa Lehtinen Suomen ympäristökeskuksesta.

Itämeren ulapalla kukintoja muodostavat sinilevälajit pystyvät ottamaan typpiravinteen suoraan veteen liuenneesta ilmakehän typpikaasusta. Tämä antaa niille kilpailuedun muihin kasviplanktoniin kuuluviin lajeihin nähden silloin, kun fosforia on tarjolla ylimäärin. Olosuhteiden suosiessa sinileväkukinnat ovat mahdollisia vielä syksylläkin.

SYKEn kesäkuun alussa julkaisema sinileväkukintojen esiintymisriskiä kuvaava ennuste toteutui Suomen merialueilla hyvin tänä vuonna. Ennuste on arvioitu SYKEn käytössä olevalla ekosysteemimallilla, joka perustuu virtaus-, tuuli- ja lämpötilaolosuhteisiin viideltä eri vuodelta sekä viime talven ravinnepitoisuuksiin. Lisäksi otettiin huomioon ravinnepitoisuuksien muutokset kuluneen kevään aikana, sekä mallin epävarmuustekijät. Myös aiempien vuosien kokemuksia hyödynnettiin.

Sinilevätilanne oli järvissä selvästi keskimääräistä parempi kesä-elokuussa. Epävakaisen kesäkuun aikana sinileviä havaittiin järvillä selvästi vähemmän kuin tyypillisesti alkukesästä. Sinilevät alkoivat runsastua seurantajärvillä vasta heinäkuussa, jonka toisella viikolla sinilevää havaittiin seurantapaikoilla enemmän kuin tyypillisesti. Merkille pantavaa oli runsaiden ja erittäin runsaiden kukintojen vähäisyys monilla rehevämmillä järvillä, joilla sinilevää on raportoitu yleensä kesäisin. Sinilevien paikallinen runsas kukinta ja sinileväisen veden käyttö löylyvetenä aiheutti usealle ihmiselle myrkytysoireita Ähtärinjärvellä heinäkuussa.

”Vaikka heinä- ja elokuun alun hellejakson lämpö- ja valaistusolot suosivat sinilevien kasvua, sinileviä rajoitti todennäköisesti keskeisten kasvuravinteiden niukkuus pintavesikerroksissa. Runsaita tai erittäin runsaita kukintoja havaittiin kesän aikana vain yksittäisillä rehevillä seurantajärvillä. Myös niillä pintakukintojen kesto oli lyhyempi kuin tyypillisesti”, sanoo biologi Satu Maaria Karjalainen Suomen ympäristökeskuksesta.

Elokuun lopussa sään viilenemisen myötä järvien pintavesikerrokset viilenivät ja sekoittuminen ulottui syvemmälle, mikä toi lisäravinteita pintaveteen. Syyskuun alkuun mennessä havaittiinkin sinilevien runsastumista järvillä.

Vesitalouden uutiskirje7/201410.10.2014