Parempia menetelmiä turvetuotannon ja metsätalouden vesistövaikutusten seurantaan

Suo­men ym­pä­ris­tö­kes­kus ja Ou­lun yli­o­pis­to sel­vit­ti­vät, mit­kä seu­ran­ta­me­ne­tel­mät ku­vaa­vat par­hai­ten tur­ve­tuo­tan­non ja soi­den muun maan­käy­tön vai­ku­tuk­sia pie­nis­sä lat­va­ve­sis­sä.

Pe­rin­tei­set seu­ran­ta­me­ne­tel­mät ei­vät lat­va­ve­sil­lä näy­tä ti­lan muu­tos­ta, vaik­ka eten­kin vir­kis­tys­käyt­tä­jät huo­maa­vat hel­pos­ti poh­jan liet­ty­mi­sen. Uu­det me­ne­tel­mät hyö­dyt­tä­vät eri­tyi­ses­ti vel­voi­te­tark­kai­lua.

”Tur­ve­mai­den maan­käy­tön in­ten­si­teet­tiä ku­vaa, että tut­ki­ja­ryh­mäl­le oli haas­ta­vaa löy­tää Pohjois-Poh­jan­maal­ta tut­ki­muk­seen so­pi­via ojit­ta­mat­to­mia luon­non­ti­lai­sia va­lu­ma-alu­ei­ta, pro­jek­tin vas­tuul­li­nen joh­ta­ja ke­hit­tä­mis­pääl­lik­kö Sep­po Hell­sten sa­noo.

Oji­tet­tu­jen tur­ve­mai­den ja tur­ve­tuo­tan­to­a­lu­ei­den lähi­ve­sien ti­las­sa ei ol­lut olen­nais­ta eroa, mut­ta nii­den tila oli huo­nom­pi kuin luon­non­ti­lais­ten ve­sis­tö­jen.

Uu­sien me­ne­tel­mien avul­la voi­daan ar­vi­oi­da suo­met­sä­o­ji­tus­ten ja tur­ve­tuo­tan­non ai­heut­ta­man ra­vin­ne- ja kiin­to­aine­kuor­mi­tuk­sen vai­ku­tus­ta tar­kem­min.

”Hank­kees­sa ke­hi­tet­tiin jo käy­tös­sä ole­vas­ta pii­levä­me­ne­tel­mäs­tä pa­rem­pi ver­sio. Kel­lu­va kivi­kori -me­ne­tel­mäl­lä pa­ran­ne­taan tu­lok­sen ver­tail­ta­vuut­ta. Me­ne­tel­mä toi­mii hy­vin peh­me­ä­poh­jai­sis­sa pie­nis­sä uo­mis­sa ja ker­too eri­tyi­ses­ti re­he­vyy­des­tä, mut­ta myös hap­pa­muu­des­ta. Ki­vien pin­noil­la elä­vil­lä pii­le­vil­lä voi­daan ha­vain­noi­da va­lu­ma-alu­een maan­käy­tön muu­tos­ten vai­ku­tuk­sia ve­sis­töis­sä”, to­te­aa bi­o­lo­gi Satu Maa­ria Kar­ja­lai­nen SYKEstä.

Vesi­sam­ma­let ke­rää­vät ve­teen liu­en­nei­ta me­tal­le­ja so­lui­hin­sa ja si­ten nii­tä voi­daan käyt­tää seu­rat­ta­es­sa muu­tok­sia ve­den rau­ta- ja alu­mii­ni­pi­toi­suuk­sis­sa. Peh­me­ä­poh­jai­sis­sa pie­nis­sä uo­mis­sa voi­daan käyt­tää vesi­sam­mal­ten siir­to­is­tu­tus­me­ne­tel­mäs­sä te­li­net­tä, jo­hon vesi­sam­ma­let ase­te­taan ke­rää­mään ve­des­tä me­tal­le­ja.

Sur­vi­ais­sääs­ken ko­te­lo­nah­ka­me­ne­tel­mäs­sä puo­les­taan ku­va­taan seu­ran­taan so­pi­vim­pien la­jien yh­tei­sön koos­tu­mus­ta. ”Ai­kai­sem­mis­sa tut­ki­muk­sis­sa me­ne­tel­män on ha­vait­tu so­pi­van muun mu­as­sa suu­rem­piin vir­ta­ve­siin ja jär­viin, mut­ta pie­nis­sä lat­va­vesi­uo­mis­sa yh­tei­sö­koos­tu­mus vaih­te­lee luon­tai­ses­ti niin pal­jon, ett­ei me­ne­tel­män pe­rus­teel­la pys­ty­tä erot­ta­maan eri maan­käyt­tö­muo­to­ja luo­tet­ta­vas­ti toi­sis­taan”, to­te­aa tut­ki­ja Mika Nie­mi­nen SYKEstä.

”BioTar-hank­kees­sa käyt­töön ote­tul­la TIMS-keräimellä saa­dus­ta kiin­to­ai­nees­ta voi­daan tut­kia kiin­to­ai­neen laa­tua ja ar­vi­oi­da, mis­tä kuor­mi­tus­läh­tees­tä kiin­to­aine on pe­räi­sin”, ker­too tut­ki­ja Han­nu Mart­ti­la Ou­lun yli­o­pis­tos­ta.

Hii­len ja ty­pen iso­toop­pi­a­na­lyy­sien avul­la yri­tet­tiin myös ero­tel­la met­sä­o­ji­tus­ten ja tur­ve­tuo­tan­non kuor­mi­tus­ta, mut­ta me­ne­tel­mä osoit­tau­tui vie­lä epä­luo­tet­ta­vak­si.

Eu­roo­pan alue­ke­hi­tys­ra­has­ton tu­ke­mas­sa BioTar-hank­kees­sa (2011–2014) koh­de­a­lu­ei­na oli yh­teen­sä 60 va­lu­ma-alu­et­ta pää­osin Pohjois-Poh­jan­maan alu­eel­la vuo­si­na 2012–2013.

Vesi­ta­lou­den uu­tis­kir­je5/201430.5.2014