Aranda selvitti Itämeren keskitalven tilaa

Vii­me vuon­na sol­mi­tun so­pi­muk­sen mu­kai­ses­ti Suo­men ym­pä­ris­tö­kes­kus SYKE ja Ruot­sin SMHI (Sveriges meteorologiska och hydrologiska institut, Ruot­sin ilma­tie­teen ja hyd­ro­lo­gi­an lai­tos) to­teut­ti­vat en­sim­mäi­sen yh­tei­sen Itä­me­ren seu­ran­ta­mat­kan SYKEn me­ren­tut­ki­mus­alus Arandalla 22.1. ja 13.2. vä­li­se­nä ai­ka­na. En­nen näi­tä mat­ko­ja Aranda teki Suo­men­lah­den tee­ma­vuo­den 2014 en­sim­mäi­sen Suo­men­lah­den ti­lan seu­ran­ta­mat­kan 13.-18. tam­mi­kuu­ta. Mat­ko­jen tu­lok­se­na syn­tyi kat­ta­va kuva koko Itä­me­ren ti­las­ta kes­ki­tal­vel­la 2014.

Myrs­kyi­sän alku­tal­ven sään vai­ku­tus voi­tiin ha­vai­ta se­koit­tu­neen pin­ta­ker­rok­sen sy­ven­ty­mi­se­nä ja suo­la­ker­ros­tu­nei­suu­den te­rä­vöi­ty­mi­se­nä Itä­me­ren pää­al­taal­la. Tämä on pa­ran­ta­nut hap­pi­o­lo­ja pin­nan vähä­suo­lai­sen ve­den ja sy­vem­män suo­lai­sem­man ve­den vä­li­sen ns. halokliinin ylä­o­sas­sa ver­rat­tu­na tal­ven 2013 ti­lan­tee­seen. Sil­ti Itä­me­ren pää­al­taan sy­vän ve­den hap­pi­ti­lan­ne on edel­leen heik­ko ja rik­ki­ve­tyä esiin­tyy noin 100 met­ris­tä alas­päin. Suo­lai­sem­paa vet­tä näyt­tää vir­ran­neen Bornholmin al­taas­ta Got­lan­nin al­las­ta koh­ti. Tämä on to­den­nä­köi­ses­ti seu­raus­ta poik­keuk­sel­li­sen voi­mak­kais­ta myrs­kyis­tä Tans­kan sal­mien tie­noil­la mar­ras- ja jou­lu­kuus­sa 2013.

Sel­kä­me­rel­lä lie­väs­ti ko­hon­nut poh­jan lä­hei­sen ve­den suo­lai­suus viit­taa sii­hen, että halokliinin ylä­osan vet­tä on pääs­syt vir­taa­maan Ahvenanmeren kyn­nyk­sen yli Poh­ja­lah­den puo­lel­le. Tämä on hi­ve­nen pie­nen­tä­nyt Sel­kä­me­ren sy­vän ve­den hap­pi­pi­toi­suut­ta ver­rat­tu­na vuo­teen 2013.

Ra­vin­ne­pi­toi­suuk­sis­sa ha­vait­tiin joi­ta­kin mer­kit­tä­viä muu­tok­sia tal­ves­ta 2013 tal­veen 2014. Tär­kein on fos­fo­ri­pi­toi­suu­den ko­ho­a­mi­nen eten­kin pää­al­taan pin­ta­ker­rok­ses­sa ja Sel­kä­me­rel­lä. Toi­saal­ta itäi­sim­män Suo­men­lah­den fos­fo­ri­pi­toi­suu­det oli­vat jon­kin ver­ran ma­ta­lam­pia kuin lah­den kes­ki­o­sas­sa, mikä ole­tet­ta­vas­ti on seu­raus­ta ve­sien­suo­je­lu­toi­mien te­hos­tu­mi­ses­ta Ve­nä­jäl­lä vii­me vuo­si­na.

Itä­me­ren pää­al­taan fos­fo­ri­pi­toi­suu­den ko­ho­a­mi­nen joh­tuu mitä to­den­nä­köi­sim­min halokliinin ylä­osan fos­fo­ri­pi­toi­sen ve­den se­koit­tu­mi­ses­ta pin­nan lä­hei­seen ve­teen. Tämä nä­kyy eroi­na myös tal­vien 2013 ja 2014 suo­lai­suus­pro­fii­leis­sa. Kor­ke­at fos­fo­ri­pi­toi­suu­det harp­paus­ker­rok­sen ala­puo­li­ses­sa syvä­ve­des­sä joh­tu­vat se­di­men­tin huo­nos­ta ky­vys­tä si­toa fos­fo­ria ja fos­fo­rin liu­ke­ne­mi­ses­ta se­di­men­tis­tä ha­pet­to­mis­sa olo­suh­teis­sa (ns. si­säi­nen kuor­mi­tus).

Typ­pi­pi­toi­suu­det oli­vat vuon­na 2014 sekä Itä­me­ren pää­al­taal­la että Sel­kä­me­rel­lä hi­ve­nen al­hai­sem­pia kuin edel­li­se­nä vuon­na. Yh­des­sä ko­hon­nei­den fos­fo­ri­pi­toi­suuk­sien kans­sa tämä mer­kit­see suu­rem­paa yli­jää­mä­fos­fo­rin mää­rää tal­vel­la 2014, mikä li­sää näil­lä meri­a­lu­eil­la sini­levä­ku­kin­to­jen to­den­nä­köi­syyt­tä tu­le­va­na ke­sä­nä ver­rat­tu­na edel­lis­vuo­teen.

Vesi­ta­lou­den uu­tis­kir­jeMaa­lis­kuu 201431.3.2014