Seurantaverkko metsätalouden ravinnekuormituksen tarkkailuun
Suomen vesistöjen merkittävin ongelma on rehevöityminen, jota aiheuttaa erityisesti vesistöön päätyvä typpi ja fosfori. Vesistöjämme kuormittavat muun muassa maatalous, haja-asutus, metsätalous ja turvetuotanto. Ihmistoiminnasta metsätalouden on arvioitu aiheuttavan alle kuusi prosenttia vuotuisesta fosforikuormituksesta ja alle viisi prosenttia typpikuormituksesta. Metsätalouden merkittävin vesistöhaitta johtuu kunnostusojitusten aiheuttamasta kiintoainekuormituksesta.
Nyt on perustettu seurantaverkko, jota käytetään pitkäjänteisesti luonnontilaisilta ja metsätalousalueilta tulevan vesistökuormituksen seurantaan. Verkkoon kuuluu metsäisiä latvavaluma-alueita, joista osa on luonnontilassa ja osa metsätalouden käytössä. Luonnontilaiset alueet toimivat vertailukohtana ja niiden avulla pystyään erottamaan ihmistoiminnan aiheuttama kuormitus luonnon taustakuormasta. Metsätalouden harjoittajille seurantaverkko tarjoaa tietoa toiminnan vaikutuksista vesien laatuun ja entistä paremmat mahdollisuudet suunnitella vesiensuojelutoimia.
Seurantaverkon alueet ovat olleet jo aiemmin muussa seuranta- tai tutkimuskäytössä. Alueiden koko vaihtelee noin 10 hehtaarista yli 12000 hehtaariin. Seurantaverkko tuottaa tietoa valuma-alueilta purkautuvan veden määrästä, laadusta ja ainekuormista. Tuloksista tiedotetaan vuodesta 2014 alkaen vuosittain, ja ne ovat luettavissa myös seurantaverkon kotisivulla
Seurantaverkko on yksi Kansallisen metsäohjelman toimenpiteistä, ja se on perustettu maa- ja metsätalousministeriön aloitteesta. Seuranta toteutetaan yhteistyössä Metsäntutkimuslaitoksen, Metsähallituksen, Suomen metsäkeskuksen, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion ja Suomen ympäristökeskuksen kanssa. Työtä koordinoi Metsäntutkimuslaitos.
