Jätevesilähteen etäisyys uimarannasta vaikuttaa sen aiheuttamaan infektioriskiin

Suomessa uimaveden laatu on yleisesti hyvä, mutta veden saastumista esiintyy ajoittain. Veden laatua voivat heikentää erilaiset jätevesivuodot ja -päästöt, kuten pumppaamojen vikatilanteissa ympäristöön päätyvät viemärivedet, mutta myös rankkasateiden mukanaan tuomat eläinperäiset huuhtoumat.

Valumavesien infektioriskejä tutkineessa hankkeessa selvitettiin noroviruksen ja kampylobakteerien aiheuttamia infektioriskejä uimavedessä. Tutkimuksessa hyödynnettiin mikrobiologista riskinarviointityökalua (Quantitative Microbial Risk Assessment, QMRA).

Laskelmien mukaan riski saada uimavedestä noroviruksen aiheuttama suolistotulehdus on suurempi kuin riski kampylobakteerin aiheuttamaan infektioon. Jätevesilähteen, kuten jätevedenpuhdistamon purkuputken etäisyydellä uimarannasta on suuri merkitys. Jos jätevesiä päätyy uimarantojen lähelle, erityisesti norovirusinfektioiden riski kohoaa merkittävästi, 1,5–20-kertaiseksi. Sen sijaan eläintilojen valumavedet eivät aiheuttaneet yhtä suurta infektioriskiä.

”Kun hellekausina ihmiset kerääntyvät uimarannoille, mahdollisissa saastumistapauksissa altistuvien määrä lisääntyy. Infektioriskin vuoksi uimarantavettä tai muitakaan pintavesiä ei tulisi niellä”, muistuttaa THL:n erikoistutkija Päivi Meriläinen.

Tutkimuksessa laskettiin infektioiden lukumääriä myös kuvitteellisessa pohjavedenottamon tulvatilanteessa, jossa jokivettä päätyisi talousveden joukkoon. Tällöin suuri joukko ihmisiä voisi päätyä juomaan taudinaiheuttajamikrobeja sisältävää talousvettä ja sairastuneita voisi olla todella paljon.

Vesitalouden uutiskirjeToukokuu 202130.5.2021