Poikkeuksellinen alkuvuosi näkyi Pohjanmaan jokien vedenlaadussa

kesä 05, 2014

Talven vähälumisuus ja aikainen kevät näkyi Pohjanmaan jokivesissä.

Happamuusongelmilta säästyttiin keväällä lähes kokonaan ja mitatut pH-arvot olivat koko 2000-luvun korkeimpia. Myös ravinnepitoisuudet olivat ajankohtaan nähden kohtuullisen alhaisia, sillä kevättulvien puuttuessa myös valuma-alueelta tuleva kuormitus jäi keskimääräistä selvästi vähäisemmäksi. Veden vähyys korosti kuitenkin jätevesien vaikutusta joissa, joihin kohdistuu jätevesikuormitusta.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus seurasi tammi-toukokuussa Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan jokivesien vedenlaatua. Vuoden alkupuoli on ollut sääoloiltaan varsin poikkeuksellinen. Talvi oli lauha ja vähäluminen ja kevät tuli aikaisin. Niinpä suurimmat tulvat koettiin tammikuussa, kun taas varsinaista kevättulvaa ei ollut lainkaan. Huhti–toukokuussa virtaamat olivat pääosin varsin alhaisella tasolla. Alimmillaan suurten jokien pH-arvot olivat heti alkuvuodesta, jolloin pH kävi useissa joissa alle 6:n. Alhaisin arvo, 5,5, havaittiin Lapuanjoessa. Pienien, happamuudesta yleensä voimakkaammin kärsivien rannikon jokien tilanteesta ei alkuvuodelta ole tietoa. Keväällä huhti–toukokuussa happamuusarvot olivat sen sijaan ajankohtaan nähden korkeita. Kaikkien suurten jokien pH oli yli 6:n, mikä on poikkeuksellista. Hyvä happamuustilanne selittyy alhaisilla virtaamilla eli sateiden ja sulamisvesien ollessa vähäisiä on happamuutta aiheuttavien aineiden huuhtoutuminen maaperästä jäänyt vähäiseksi.

Happamuus on Pohjanmaan jokivesien suurin vesiensuojeluongelma. Happamuushaittojen lieventymisellä on suuri merkitys vesistöille. Esimerkiksi kevätkutuisen kalojen kudulle olosuhteet ovat olleet suotuisat. Happamuudesta kärsivien jokien kalasto elpyykin vuosina, jolloin happamuus on lievempää. Happamuushaittojen lieventyessä korostuvat kuitenkin muut vedenlaatuongelmat.

Poikkeukselliset sää- ja virtaamaolosuhteet näkyivät myös muutoin jokien vedenlaadussa. Suurista joista hyvälaatuisinta vesi oli Ähtävänjoella ja Lapväärtin–Isojoella ja myös Kyrönjoen ja Perhonjoen ravinnepitoisuudet olivat ajankohtaan nähden keskimääräistä alhaisempia. Huonointa vedenlaatu oli Närpiönjoella. Ravinnepitoisuudet olivat yleensäkin kohtuullisen alhaisia ja vesi suhteellisen kirkasta joissa, jotka virtaavat maatalousvaltaisilla alueilla. Kevättulvien puuttuessa ravinteiden huuhtoutuminen pelloilta oli vähäistä. Turvemaavaltaisilla alueilla jokien vesi oli tummempaa, mutta melko vähäravinteista. Tumminta vesi oli kuitenkin monissa pienissä happamuudesta normaalisti kärsivissä joissa, kuten Maalahdenjoessa ja Vöyrinjoessa. Niissä joissa, joihin lasketaan jätevesiä, olivat ravinnepitoisuudet selvästi korkeimpia, sillä vähäinen vesimäärä heikentää laimennussuhdetta. Tällöin myös hygieeniset haitat korostuvat.

Uutiset
Kommentointi on suljettu