Maaliskuu oli keskimääräistä viileämpi ja monin paikoin tavanomaista sateisempi. Lumikuorma karttui suuressa osassa maata kuukauden loppuun saakka, mutta maan etelä- ja länsiosassa lumet alkoivat sulaa kuukauden viimeisellä viikolla. Mitattu lumikuorma ylittää kattojen mitoituskuorman paikoin Keski-Lapissa, ja riskialttiita alueita on myös Oulun läänissä, Pohjanmaalla ja Itä-Suomessa. Lumen sulamisen myötä vedenpinnat ja virtaamat kääntyivät nousuun rannikon pienissä vesistöissä. Järvien vedenpinnat pysyivät vielä maaliskuussa ennallaan tai laskivat paikoin säännöstellyissä vesistöissä. Etelärannikolla tulvahuippujen ennustetaan ajoittuvan pääsiäisen jälkeen. Pohjaveden pinnat olivat suuressa osassa maata keskimääräistä alempana. Maan keski- ja itäosassa routaa on tavallista enemmän. SYKE varoittaa etelässä sisävesien jäiden heikkenemistä.
Sadanta
Maaliskuussa satoi monin paikoin keskimääräistä enemmän. Sadanta oli pääosin 20–70 mm. Pohjois-Lapissa satoi vähiten ja Etelä-Lapissa sekä Pohjois-Pohjanmaalla eniten. Sateet tulivat pääosin lumena, mutta kuukauden loppupuolella maan etelä- ja keskiosassa myös vetenä.
Lumen vesiarvo eli lumikuorma
Lumen vesiarvot jatkoivat kasvuaan lähes koko maaliskuun. Eniten lunta saatiin lisää Itä-Suomeen ja Lappiin. Etelä- ja Länsi-Suomessa lumet alkoivat sulaa maaliskuun viimeisellä viikolla. Maaliskuun lopussa lumen vesiarvo eli lumikuorma oli pienin Lounais- ja Länsi-Suomessa (80–120 mm tai kg/m2). Keski-Suomessa lunta oli vesiarvona mitattuna 100–140 mm, kun taas etelärannikolla, Itä-Suomessa, Oulun seudulla ja Pohjois-Lapissa lumen vesiarvo oli enimmäkseen 130–170 mm. Muualla Lapissa sekä Kuusamon seudulla lumen vesiarvo vaihteli 200 mm:n molemmin puolin. Suuressa osassa maata lumen vesiarvo ylitti maaliskuun lopussa pitkän ajan keskiarvon selvästi. Itä-Suomessa ja Pohjois-Lapissa on kuitenkin alueita, joilla lunta oli kuukauden lopussa tavallista vähemmän. Maastossa mitatut keskimääräiset lumikuormat eivät ylitä kattojen mitoituskuormia kuin paikoin Keski-Lapissa. Silti mitoitusarvot voivat runsaslumisilla alueilla ylittyä muuallakin Suomessa, koska lumikuorma voi vaihdella alueellisesti paljon. Lapin lisäksi erityisiä riskialueita on tällä hetkellä Oulun läänissä, Pohjanmaalla ja paikoin Itä-Suomessa, mutta muuallakin maassa mitoituskuormat voivat runsaslumisilla katoilla ylittyä.
Katso kartta: Lumikuorma ja jäänpaksuus maaliskuussa 2010.gif
Vesistöjen vedenkorkeus ja virtaama
Luonnontilaisissa järvissä vedenkorkeudet eivät juuri muuttuneet maaliskuun aikana. Säännöstellyissä järvissä vedenpinnat sen sijaan laskivat monin paikoin paljon kun altaita tyhjennettiin tulvien varalta. Etelä- ja Lounais-Suomessa vedenpinnat ja virtaamat kääntyivät maaliskuun viimeisinä päivinä nousuun sään lämmettyä ja lumien alettua sulaa. Kuukauden lopussa vedenkorkeudet olivat lähes koko maassa lähellä pitkän ajan keskiarvoja. Keski- ja Itä-Suomessa useiden isojen järvien, esim. Keiteleen ja Oriveden, pinnat olivat kuitenkin edelleen keskimääräistä matalammalla. Päävesistöjen virtaamat olivat maaliskuussa pääosin tavallista pienempiä. Myös rannikon pienissä joissa virtaamat olivat talvisen niukkoja loppukuun lumen sulamiseen saakka.
Katso kartta: Järvien ja jokien vesitilanne maaliskuussa 2010.gif
Pohjaveden korkeus
Pohjaveden pinnat jatkoivat laskua maaliskuulle tyypillisesti. Pinnat olivat kuukauden keskivaiheilla Etelä- ja Keski-Suomessa sekä Pohjanmaalla 0–70 cm alle ajankohdan keskimääräisen. Rannikkoseudulla pinnat kääntyivät jo nousuun kuukauden lopussa. Pohjois-Suomessa pinnat olivat lähellä keskimääräistä.
Katso kartta: Pienten pohjavesimuodostumien vesitilanne maaliskuussa 2010.gif
Routa
Maaliskuun loppupuolen lauha sää sai rannikolla roudan kasvun taittumaan. Routa on vähitellen alkanut sulaa alhaaltapäin ja paksuus on yleisesti 5–25 cm. Keski- ja Itä-Suomessa routakerros on 40–70 cm, joka on 20–30 cm tavallista enemmän. Pohjois-Suomessa routaa on esiintynyt koko talvikauden keskimääräisesti. Kainuussa ja Koillismaalla routaa on noin 20 cm. Keski- ja Pohjois-Lapissa routaa on 50–100 cm.
Jäänpaksuus
Järvien jäät kasvoivat vielä maaliskuun loppupuolelle asti suuressa osassa maata. Jäänpaksuuden kasvu oli pääosin kohvajäätä. Eteläisimmässä Suomessa jäät alkoivat heiketä jo maaliskuun lopulla. Kuukauden päättyessä jäänpaksuus oli maan etelä- ja keskiosassa ja entisessä Oulun läänissä pääosin 50–80 cm ja Lapissa 60–85 cm. Jäät ovat maan etelä- ja keskiosassa ajankohdan keskimääräistä paksumpia tai sen tuntumassa. Kohvan osuus jään kokonaispaksuudesta on kuitenkin monin paikoin jopa puolet. Jäät alkavat heiketä keväällä selvästi sen jälkeen, kun jäällä oleva lumikerros on sulanut, ja auringon säteily pääsee tunkeutumaan jääpeitteeseen ja haurastuttamaan sitä. Kevätjäät ovat siitä petollisia, että aamun pakkasilla kestänyt jää voi puikkoontumisen takia pettää iltapäivällä auringon sulattaessa kiteiden rajapintoja. SYKE varoittaa etelässä sisävesien jäiden heikkenemistä.
Ennuste
telä- ja Lounais-Suomen jokien virtaamat ovat kasvussa. Tulvahuippu on odotettavissa pienissä rannikkovesistöissä pääsiäisenä tai heti sen jälkeen ja suuremmissa vesistöissä jonkin verran myöhemmin, esimerkiksi Vantaanjoella todennäköisesti 5.–15. huhtikuuta. Jokien jäiden lähtö mahdollisesti jo pääsiäisenä lisää jääpatoriskiä Etelä-Suomessa. Jääpadot voivat nostaa vedenpintaa 0,5–1,0 m ennustetuista arvoista.
Useimmissa etelärannikon joissa on vesistöennusteiden mukaan odotettavissa suurempi kevättulva kuin mihin 2000-luvulla on totuttu. Lähipäivien lämpötila vaikuttaa tulvahuipun suuruuteen kuitenkin ratkaisevasti ja runsaat vesisateet sulamiskaudella saattavat nostaa jokien virtaamia nopeasti. Vantaanjoen Oulunkylässä vuoden keskimääräinen tulvahuippu, 131 m3/s, ylittyy suurella todennäköisyydellä. 2000-luvulla Vantaanjoen suurimmat tulvat ovat ajoittuneet kesään tai alkusyksyyn: elokuussa 2004 virtaama oli 175 m3/s ja syyskuussa 2007 140 m3/s. Tämän hetken ennusteen mukaan kevään virtaamahuippu on Oulunkylässä 50 % todennäköisyydellä välillä 130–160 m3/s. Vantaanjoen tavoin etelärannikon joista esimerkiksi Porvoonjoelle, Mustijoelle ja Espoonjoelle on odotettavissa keskimääräistä suurempia kevättulvia. Lounais-Suomessa virtaamahuiput vastaavat ennusteiden mukaan keskimääräisiä kevättulvia.
Kokemäenjoen vesistöalueen Loimijoelle on odotettavissa huhtikuun alkupuolella 150–220 m3/s virtaamahuippu, joka on lähellä keskimääräistä suurinta virtaamaa. Vesi saattaa Loimijoella nousta alaville pelloille. Jäät lähtevät joesta huhtikuun alkupuolella. Kokemäenjoessa virtaamahuippu jäänee keskimääräistä pienemmäksi.
Pohjanmaalla tulvahuippujen ajoitus on hieman Etelä-Suomea myöhemmin, Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla huhtikuun puolivälin tienoilla ja Pohjois-Pohjanmaalla huhtikuun loppupuolella. Kevään virtaamahuipuista odotetaan tässä vaiheessa Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla keskimääräisen suuruisia tai paikoin keskimääräistä suurempia ja Pohjois-Pohjanmaalla keskimääräistä tai paikoin sitä pienempiä.
Lapissa tulvahuiput ajoittuvat vasta huhtikuun lopulle tai toukokuulle. Lunta on Lapissa hieman keskimääräistä enemmän ja tulvista ennustetaan keskimääräisiä tai sitä suurempia.
Saimaan ja Päijänteen vedenkorkeudet lähtevät nousuun huhtikuun alussa ja niiden vedenkorkeuksien noususta ennustetaan melko tavanomaista.
Lisätietoja
Vesitilanne yleensä
- Hydrologi Johanna Korhonen, Suomen ympäristökeskus SYKE
puh. 0400 148 541 - Johtava hydrologi Bertel Vehviläinen, Suomen ympäristökeskus SYKE
puh. 040 561 5533 - Hydrologi Heidi Sjöblom, Suomen ympäristökeskus SYKE
puh. 0400 148 603 - Hydrologi Esko Kuusisto, Suomen ympäristökeskus SYKE
puh. 040 831 9165
Pohjavesi ja routa
- Tutkija Mirjam Orvomaa, Suomen ympäristökeskus SYKE
puh. 040 353 9329 - Geohydrologi Risto Mäkinen, Suomen ympäristökeskus SYKE
puh. 040 740 2549
Vesistöennusteet
- Johtava hydrologi Bertel Vehviläinen, Suomen ympäristökeskus SYKE
puh. 040 561 5533 - Hydrologi Noora Veijalainen, Suomen ympäristökeskus SYKE
puh. 0400 148 545
Sähköpostit: etunimi.sukunimi@ymparisto.fi