Itämereen kohdistuva ulkoinen ravinnekuormitus on pienentynyt huomattavasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Kuormituksen väheneminen näkyy esimerkiksi Helsingin edustan merialueen pintaveden ravinnepitoisuuksien pitkäaikaisena laskuna, mikä ei kuitenkaan tarkoita, että Itämeren tila on yksiselitteisesti paranemassa. Ravinnekuormitus ja muut muutokset ympäristössä, esimerkiksi ilmastonmuutos, vaikuttavat yhdessä Itämeren monimutkaisissa prosesseissa.
Levien kevätkukinta hiipuu, ja levien esiintyminen painottuu yhä enemmän loppukesään, mikä vaikuttaa ravintoverkossa esimerkiksi eläinplanktoniin ja kaloihin. Viime vuosikymmeninä pohjanläheisen veden fosforiravinnepitoisuudet ovat olleet kasvussa, ja etenkin pohjanläheisen veden lämpötila loppukesästä on ollut huomattavasti aiempaa korkeampi. Helsingin edustan merialueen pohjanläheisen veden fosforipitoisuudet ovat kasvaneet yli kolmanneksella, 60- ja 70-lukujen taitteen noin 30 mikrogrammaa litrassa -pitoisuuksista 2010-luvun yli 40 mikrogrammaan litrassa.
”Syynä fosforipitoisuuksien kasvuun on merenpohjan huono kunto ja sen ravinteiden pidättämiskyvyn heikkeneminen. Normaalioloissa merenpohja sitoo itseensä ravinteita”, kertoo tutkija Emil Vahtera Helsingin kaupungin ympäristökeskuksesta.
Veden aiempaa korkeampi lämpötila johtuu muuttuneesta veden kerrostuneisuudesta ja veden kierrosta Itämeren altaiden välillä, mutta myös ilmaston lämpenemisestä. Pohjanläheisen veden lämpötila on noussut 70-luvun alusta 2010-luvulle noin 1,8 °C. Koko Helsingin edustan merialueen mittaushistorian korkein keskimääräinen pohjanläheisen veden lämpötila, 9,9 °C mitattiin viime vuonna.
Pääkaupunkiseudun merialueen tilaa tarkkaillaan tehokkaasti
Helsingin kaupungin ympäristökeskus tarkkailee pääkaupunkiseudun merialueen tilaa. Pääkaupunkiseudun merialuetta on järjestelmällisesti seurattu jo 60-luvun lopulta lähtien. Ympäristökeskuksen tutkimusaineisto muodostaa maailmanlaajuisestikin harvinaisen aikasarjan, jonka avulla voidaan selvittää ympäristön tilan pitkäaikaismuutoksia. Nykyisin seurataan useiden alueella toimivien tahojen toimintojen ympäristövaikutuksia, voimaloiden lauhdevesistä puhdistettuihin jätevesiin.
Pääkaupunkiseudun merialueen veden laadussa ei ole 2010-luvulla tapahtunut suuria muutoksia. Yleisesti ottaen veden laatu ja vedenalainen luonto pääkaupunkiseudun edustalla on välttävässä tai tyydyttävässä kunnossa. Sisälahdilta ei löydy lainkaan yhtenäisiä rakkoleväesiintymiä, vesi on sameaa ja kesäisin kasviplanktonin biomassat kasvavat suuriksi. Ulkosaaristo on keskimäärin paremmassa kunnossa kuin sisälahdet.
Helsingin suurten satamien vedessä havaittiin orgaanisia tinayhdisteitä, joita on käytetty alusten pohjamaaleissa. Niiden käyttö on ollut jo vuosia kiellettyä, mutta aineita päätyy veteen laivojen potkurivirtauksien sekoittamista pohjasedimenteistä. Pohjasedimenteissä haitta-aineita on paikoitellen runsaasti.
Helen Oy:n voimalaitosten ja kaukojäähdytyslaitosten merilauhdevesien vaikutukset ovat paikallisia ja keskittyvät pääosin joidenkin satojen metrien etäisyydelle lauhdevesien purkupaikoista.
Pääkaupunkiseudun jätevedenpuhdistamoiden aiheuttama vuotuinen ravinnekuorma on yhtä suuri kuin Vantaanjoen mukanaan tuoma kuorma. Koska puhdistettujen jätevesien aiheuttama ravinnekuormitus kohdistuu ulkosaaristoon, ovat vaikutukset kuitenkin erilaiset. Vuosien 2014–2015 tutkimustulokset antavat viitteitä siitä, että jätevesistä fosforia vaikeammin puhdistettavissa oleva typpi kuormittaa pääkaupunkiseudun edustan merialuetta voimakkaammin kuin fosfori.